Tätä päivää monet ovat odottaneet ja monet ovat pelänneet. Viimeisten viikkojen aikana käänne vaali-ilmapiirissä on ollut huima -- Pekka Haavisto on noussut mielestäni yllättäen Sauli Niinistön ykköshaastajaksi.
En kuitenkaan itse aio tälläkään kertaa taktikoida vaalien ensimmäisellä kierroksella. Presidentinvaali on kuitenkin tilaisuus näyttää, mitä itse ajattelee politiikasta ja maailmanmenosta.
Siksi ääneni menee tälläkin kertaa 'oman' puolueen ehdokkaalle, vaikka hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä vaalien toiselle kierrokselle.
Mitä sitten toisella kierroksella tapahtuu?
On vaikea ennustaa, kuinka Niinistön ja Haaviston kaksinkamppailussa kävisi. Itse olen suhteellisen indifferentti näiden kahden ehdokkaan välillä: vihreiden kulttuuriliberalismi miellyttää minua, mutta heidän talouspolitiikkansa on epäilyttävällä pohjalla. Kokoomuksen piirissä on vanhoillista ja taantumuksellista ajattelua, mutta heidän talouspolitiikansa on monella tapaa vihreitä ja vasemmistoa kestävämmällä perustalla.
Ehkä paras ratkaisu omalta osaltani on jättää äänestämättä.
Nukkuvien puolueeseen siirtyminen olisi ensimmäinen kerta elämässäni. Kahden vuosikymmenen ajan olen äänestänyt kaikissa mahdollisissa vaaleissa, käynyt kerran jopa ulkomailla asuessani lähetystössä äänestämässä.
Nyt näyttää siltä, että yhden äänen tuoma rajahyöty on niin pieni, että ei kannata käydä äänestämässä. Todennäköisesti toisen kierroksen tulos osoittautuisi vuosien varrella joka tapauksessa huonoksi -- riippumatta siitä, olenko äänestänyt voittajaa vai toiseksi tullutta.
Siinä tapauksessa äänestämisestä aiheutuneet psykologiset kustannukset olisivat suuria. Jos huonosti käy, minua kohtaa vuosien vitutus sen vuoksi, että äänestin voittajaa, jonka puoluetta en edes kannata.
Vaikea tilanne.
0 Comments:
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
